PUHEENJOHTAJAN BLOGI

Matti Kuhna

puheenjohtaja

Porin seudun eteläpohjalaiset ry.

e-mail mkuhna@windowslive.com

                                             Leikiten heimoaatteen puolesta

Eteläpohjalainen nelihenkinen extreme-ryhmä Duudsonit sen tekee jotenkin leikiten, mutta silti taitavasti. He tuovat avoimesti esiin omaa eteläpohjalaisuuttaan, kuten Tampereen itsenäisyyspäiväjuhlilla joulukuussa, jolloin he olivat pukeutuneet kansallispukuihin ja puhuen tv-toimittajalle aitoa murretta.

Duudsonit ovat ajan mittaan kasvaneet ryhmänä huimasti. Erästä urheilutoimittaja kirjoitti taannoisten jääkiekon MM-kisojen yhteydessä, että Suomen kokemattoman joukkueen pelaajat olivat kuin mopopoikia, joista on valtatielle pääsyn jälkeen kehittynyt pikku hiljaa mersumiehiä.

Samaa voi varmaan sanoa myös Duudsoneista. Pelkän poikamaisen huimapäisyyden rinnalle on heille tullut muitakin rooleja, kuten koulukiusaamisen vastaiseen kampanjaan osallistuminen.

Ainakin eteläpohjalaisuus on tässä kaikessa yksi voittaja. Duudsonit ovat onnistuneet itseään brändätessään brändäämään myös eteläpohjalaisuutta. Totisen ja mollivoittoisen härmäläisyyden rinnalle on tullut myös huimapäinen, mutta myös leikillinen ja kujeileva näkemys eteläpohjalaisuudesta. Kiitos Duudsoneiden, nuorempi polvi tietää eteläpohjalaisuudesta paljon enemmän ja jotain modernimpaa. Hyvä niin.

•                                        *                                                    *                                              *

Duudsoneiden voittokulku on varmaan laittanut myös heimoyhdistykset miettimään sitä, miten tästä kaikesta pitäisi ottaa opiksi. Olkoonkin, että Duudsonit on vahvasti kaupallinen tuote, heimoyhdistykset taas yleishyödyllisyyden periaatteella toimivia perinteisiä yhteisöllisyyden areenoita.

Missä asioissa heimoyhdistykset siis voisivat ottaa oppia Duudsoneilta? Äsken jo mainitsin tämän heidän nuorekkaan ja leikillisen asenteensa. Kaiken eteläpohjalaisuuden ei tarvitse olla raskassoutuista härmäläisyyttä.

Duudsonit voivat näyttää heimoyhdistyksille mallia myös aktiivisuudessa ja verkottumisessa. Ulospäinsuuntautuneisuus on heidän tapauksessaan poikinut paljon uusia kontakteja, olkoonkin, että osa niistä perustuu puhtaaseen bisnekseen.

Duudsonit voisivat myös pitää heimoyhdistysten edustajille oppitunnin siitä, miten eteläpohjalaisuutta tuotteistetaan 2010-luvun maailmassa. Salmiakkiapaidoille on edelleenkin kysyntää ja myös nuorten keskuudessa, kun kaikki tehdään oikealla tavalla.

•                                         *                                                  *                                                   *

Kullakin aikakaudella on omat työkalunsa myös heimotyössä. Vielä 1970-luvulla Porin seudun eteläpohjalaisten toimintaa leimasivat vahvasti partenkoliaasien ja humppatanssien kaltaiset tilaisuudet, joita yhdistyksen vanhempi väki yhäti muistelee kaiholla. Nyt noiden työmuotojen aika on auttamattomasti ohitse. Tuolloiset aktiivit ovat joko kuolleet tai ovat niin iäkkäitä, etteivät he enää jaksaisi tulla mukaan humpan tahtiin hyppelehtimään. Muutamat harvat seniorit ovat edelleen teräkunnossa, mutta se ei enää riitä.

Mitä sitten mukaan toimintaan 2010-luvun maailmassa, jota leimaa vahva yksityistyminen, elämyksellisyys, joka puolelta tuleva informaatiotulva ja yhä pirstoutuneempi maailmankuva?

Katseeni kääntyy kohti Duudsoneita. Jospa eräänä päivänä saan itsestäni niin paljon irti, että laitan heille sähköpostin, joka kuuluu näin: ”Olemme heimoyhdistys, jolla on ongelma. Auttakaa te meitä.”

Jos näin käy ja jos siitä jotain vakavaa seuraa, lupaan pitää Porin seudun eteläpohjalaiset asian suhteen ajan tasalla. Isoa lohta kannattaa pyytää, vaikkei saisikaan.